Tällä viikolla on sattunut ja tapahtunut kaikenlaista. Asia jota odotin kuin lapsi jouluaattoa oli enkeli-ilta mediaatioineen. Hoitola Valkoruusu järjesti sellaisen Kuopiossa. Aivan ihana kokemus ja se rakkauden ja onnen määrä mikä siellä olikaan. Illan vetäjä Johanna vaikutti aivan uskomattoman ihanalta ja rohkealta ihmiseltä. Hänelle toivon kyllä kaikkea parasta elämään:) Ilta vahvisti taas paljon asioita. Se mitä minulle kerrottiin on uskomatonta. Sain kuvan, että olisin henkisellä tiellä jo paljon pidemmällä kuin itse koenkaan olevani. Hurjaa!

Tällä viikolla on myös katulamput (enkelit?) ilmoitelleet itsestään. Ensin luulin, että tietty katulamppu lenkkini varrella vaan oikuttelee ja syttyy kun kuljen sen kohdalle. Tätä kuitenkin sattui joka kerralla kun kuljin siitä ohi...hmmm... nooo...vielä kyseenalaistin asiaa tänäaamuna kun koirineni lampun ohi kävelin. Ajattelin ennen lamppua, että jos olette siellä ylhäällä minua ja toiveitani kuulleet niin haluan siitä merkin. Lampun kohdalla ollessani se sammui. Huh, mikä fiilis siitä tuli. Toisella lenkillä kulkiessani siitä ohi se taas syttyi...että on sitä vaan uskottava että minuakin pientä kulkijaa joku kuuntelee...Jos ei muut niin katulamppu:) hehe..huumoria.

Saimme muuten ystäväni kanssa hyvät naurut enkeli-iltaan mennessämme. Olimme sopineet että "tilaamme" parkkipaikan valmiiksi. Olimme kohteessa ja kas, meille oli parkkiruutu vapaana. No, jostain syystä siihen pysähdyttyämme emmimme, että saakohan siihen edes autoa jättää ja ajoimme pois. Emme kuitenkaan löytäneet parkkipaikkaa ja palasimme siihen. Paikka oli kuitenkin varattu. Pähkäilimme, että olisi vaan pitänyt uskoa, että meille on siinä paikka varattu. Jouduimme lopulta parkkeeraamaan auton toisaalle. Meitä nauratti aivan hurjana...koska olemme pohtineet sitä, että "Miksi meille ei näytetä mitään?!"... Ai ei? Kun vaan uskoisimme:)