Huomaan, että minua taas ravistellaan henkimaailman pariin enemmän ja enemmän. Elämäni on ollut kovin kiireistä. Olen sullonut kalenterini täyteen töitä ja vapaapäiviä ei ole. Ihan muutama yksittäinen koko vuoden aikana. Olisin huolissani jos kyseessä olisi ystäväni ja tekisi tätä tahtia asioita... Ja kyllä olen oikeasti jo itsestänikin huolissani. Alkaa pää olla sellainen Haminankaupunki, että ei enää oikein muista mitään. Heti aamusta kun silmät aukeaa alkaa hirmuinen mellakka pääkopassa. Tehdyt ja tekemättönmät asiat pyörivät mielessä.

Olenkin nyt tehnyt vähemmän tulkintoja tai mitään henkisiin asioihin liittyen. Kun elämä on niin hektistä, että ei ole aikaa istahtaa alas, on hyvin vaikea ottaa viestistä kiinni. Toki arjessa tapahtuu asioita niitä erityisesti ajattelemattakin...

Vaikka tämän vuoden alussa lupasin itselleni että en tee niin paljon töitä ja opiskele, niin huomaan että eipä lupaus kauas kantanut. Alkuvuodesta laitoin kalenteriin vapaata...muutaman kerran . Jotenkin asiat vain lipsahtivat taas niin, että teen hommia seitsemän päivää viikossa.

Nyt huomaan, että minua lähestyvät tuntemattomat ihmiset jotka ovat kiinnostuneita henkimaailman asioista. Ja tulkintoja on taas alettu kyselemään. Tämä lienee selvä vinkki siitä, että ota aikaa istu alas ja kuuntele mitä halutaan sanoa:)